Hogweed.org Tietosanakirja, jota kuka tahansa voi kitkeä

Art. 0012 Rev. 1836 Vaara: fototoksinen

Persianjättiputki

Hogweed.orgista, yhteisomaisuutena pidetystä tietosanakirjasta

Sisällys
  1. Taksonomia
  2. Kuvaus
  3. Golpar
  4. Historia Euroopassa
  5. Ekologia
  6. Terveys
  7. Torjunta ja laki
  8. Kulttuurissa
  9. Katso myös
  10. Lähteet

”Tromssan palmu” ohjautuu tänne. Elokuvapalkinnosta ks. § Kulttuurissa. Haitallisista jättiputkista yleensä ks. Kaukasianjättiputki.

Persianjättiputki (Heracleum persicum) on Iranista sekä Turkin ja Irakin naapurialueilta kotoisin oleva korkea monivuotinen ukonputki. Iranissa sen kuivatut hedelmät ovat mauste nimeltä golpar. Norjassa, jonne se saapui puutarhakasvina 1800-luvulla, se on Tromssan palmu (norjaksi tromsøpalme): Tromssan kaupungin epävirallinen tunnus, ja erittäin korkean riskin vieraslaji, jonka tuonti, luontoon päästäminen ja myynti on kielletty.123 Toisin kuin kaksi muuta Euroopassa haitallista jättiputkea, jotka kuolevat kukittuaan kerran, se kukkii vuosi toisensa jälkeen samasta juuresta.45

Kaksi maata arvostavat kasvia vastakkaisilla tavoilla. Iranissa golparia kerätään luonnosta ja myydään yrttimarkkinoilla, ja Slow Food -säätiö listaa sen katoamisuhan alaisten ruokien joukkoon, viitaten taantuviin luonnonvaraisiin kasvustoihin.67 Pohjois-Norjassa se reunustaa teitä, rantoja ja joutomaita,2 eikä vuoden 2018 kansallinen riskinarviointi löytänyt mahdollisuutta päästä siitä siellä eroon nykyisen jääkausien välikauden aikana.8 Iranista tuotuja hedelmiä myydään Norjan maahanmuuttajien ruokakaupoissa mausteena, hintaan joka Artsdatabankenin mukaan tekee epätodennäköiseksi, että kukaan kylvää niitä.2

Taksonomia

Nimi

Nimi Heracleum persicum ilmestyi ensi kertaa vuonna 1832 Pariisin kasvitieteellisen puutarhan luettelon lisäyksessä, paljaana merkintänä, joka antoi kasvin alkuperäksi Persian eikä kertonut siitä muuta.910 Sen julkaisi pätevästi vuonna 1841 F. E. L. Fischer, C. A. Meyer ja J. L. E. Avé-Lallemant, Pietarin keisarillisen kasvitieteellisen puutarhan muille puutarhoille vaihtoon tarjoamien siementen luettelossa.911 Heidän latinankielinen kuvauksensa kertoo hyvin näyttävästä, noin sylen korkuisesta kasvista, jolla on maksanväriset lehtiruodit ja hyvin suuret, tahmeat, voimakastuoksuiset hedelmät; siemenet oli lähettänyt kerääjä Szovits Pohjois-Persian Azerbaidžanin maakunnasta.11 Nimi mainitaankin siksi muodossa H. persicum Desf. ex Fisch., C.A.Mey. & Avé-Lall.9

Useat standarditeokset, muun muassa jättiputken Best Practice Manual, ajoittavat lajin vuoteen 1829, Pariisin luettelon pääosan julkaisuvuoteen.512 Nimi ei ole siinä.10

Skandinaavinen kasvi

Yli vuosisadan ajan Pohjois-Norjan kasvi kulki muilla nimillä. Englantilainen vierailija, joka kylvi sen Hammerfestin lähelle vuonna 1836, kutsui sitä nimellä Heracleum giganteum; toiset kutsuivat sitä nimellä H. panaces; ja 1900-luvun skandinaaviset kasviot käyttivät nimeä H. laciniatum, joka kuuluu oikeastaan toiselle kasville.13414 Vuonna 1987 kasvitieteilijä D. O. Øvstedal hylkäsi nimen H. persicum Tromssan kasville, koska se ei vastannut turkkilaisia herbaarionäytteitä.4 Euroopan haitallisia ukonputkia käsittelevä DNA-tutkimus vuodelta 2007 ryhmitti H. laciniatum -nimellä merkityt kasvit yhteen H. persicumin kanssa,12 ja vuoden 2010 pohjoismainen kasvio omaksui nimen.4

Tunnistus ei ole aivan lopullinen. Etnobotanisti Torbjørn Alm jätti avoimeksi mahdollisuuden tunnistamattomasta hybridistä.4 Artsdatabanken, Norjan luonnon monimuotoisuuden tietokeskus, määrittää kasvin lajiksi H. persicum kohtalaisella varmuudella, mutta huomauttaa muutamasta geenistä, joita ei löydy iranilaisesta materiaalista.2 Pelkästään norjalaiselle kasville ehdotettu nimi, H. tromsoensis, on jäänyt julkaisematta.15

Golpar ja muut nimet

Persiaksi kasvi on golpar (گلپر), ja Iranin alueellisissa kielissä muun muassa kolpar (giliksi), kūla(k) (mazandaraniksi) ja karso (loriksi).1 Golpar ei ole yksi ainoa laji. Encyclopaedia Iranica soveltaa nimeä vähintään viiteen Iranin kosteiden vuorten tuoksuvaan ukonputkeen, joita myydään yhdellä nimellä, koska niiden käyttäjät eivät välitä piirteistä, jotka erottavat ne toisistaan.1 Useimmat ruoka- ja farmakologiset tutkimukset pitävät golparia lajina H. persicum.164

Noin kaksikymmentä norjalaista nimeä on kirjattu. Useimmat juontuvat latinankielisestä sukunimestä, kuten herakleum, rakleum, orakleum ja høyrakel, tai on lainattu muilta sarjakukkaiskasveilta. Muutama keksittiin juuri tälle kasville: stormtræ, ”myrskypuu”, talvimyrskyjen läpi pystyssä seisoville kuolleille varsille; kolme rottiin liittyvää halventavaa nimeä, ”rotan siemen”, ”rotanmyrkky” ja ”rottaheinä”; sekä tromsøpalme.4

Varhaisin kirjallinen merkintä sanasta tromsøpalme, jonka Alm löysi, on vuonna 1944 miehitysjoukoille kirjoitetussa saksalaisessa Norjan kasviston ja eläimistön oppaassa, jonka mukaan sotilaat kutsuivat kasvia nimellä ”Tromsö-Palme”. Alm tulkitsee sen sotilaiden vitsiksi: arktisen komennuksen vastine Välimeren ja Afrikan palmuille.4 Nimi levisi Norjassa sodan jälkeen, tuli viralliseksi kun standardi norjalainen kasvio omaksui sen vuonna 1963, ja on sittemmin syrjäyttänyt useimmat muut.4 Muita pohjoismaisia nimiä ovat ruotsin tromsöloka, tanskan hårfrugtet bjørneklo, ”karvahedelmäinen ukonputki”, suomen persianjättiputki ja pohjoissaamen romssaboska.17181915

Kuvaus

Persianjättiputki on polykarpinen monivuotinen kasvi: kukittuaan se selviää ja kukkii uudelleen samasta juuresta, kun taas kaukasianjättiputki ja armenianjättiputki kuolevat kukittuaan kerran.45 Se kasvaa yleensä noin 1,5–2,5 m korkeaksi, joskus yli 4 m.220 Yksi juurenniska voi lähettää useita varsia, jopa viisi, onttoja ja tasaisen purppuraisia tyvestä. Lehdet ovat parilehdykkäisiä, kahdesta neljään paria leveitä, tylpästi hammastettuja lehdykköitä, ja voivat olla 2 m pitkiä. Sarjat ovat kupumaisia litteiden sijaan, 30–50 cm leveitä.211722 Koko kasvi tuoksuu anikselle; sen lehtien ja varsien öljyssä hallitsee anetoli, yhdiste joka antaa anikselle sen maun.52324

Erottaminen kaukasianjättiputkesta
PersianjättiputkiKaukasianjättiputki
Varretusein useita yhdestä juurenniskastayleensä yksi
Varren väritasaisen purppurainen tyvestäpurppuratäpläinen
Korkeusenimmäkseen 1,5–2,5 m2–5 m
Sarjatkupumaisiatasalatvaisia
Tuoksuanisei anista
Kukintavuosi toisensa jälkeenkerran, sitten kuolee
Nielsen ym.:n (2005), Sundbergin (2016) ja EPPO:n (2026) mukaan.

Suurimman osan siemenistä tuottavat päätesarjat. Sivusarjat avautuvat sen jälkeen, kun päätesarjat ovat jo tuottaneet siementä, ja niiden naaraskukat yleensä lakastuvat, jättäen ne toimimaan pölynluovuttajina, kuten alemmat sarjat tekevät kaukasianjättiputkella.2521 Arviot yhden kasvin tuottamista siemenistä vaihtelevat 1 600–4 000:sta 6 000–8 000:een, kaukasianjättiputkea vähemmän.211422 Siemenet tarvitsevat noin kaksi kuukautta kylmää ennen kuin ne itävät,25 ja yhdestä Pohjois-Norjassa kerätystä siemenerästä vain 2 prosenttia itivät.21 Sitä, leviääkö kasvi myös juuriversojen avulla, on kiistanalaista: useat pohjoismaiset lähteet kuvaavat kloonimaista kasvua, missä siemen epäonnistuu, kun taas EPPO toteaa, ettei se lisäänny kasvullisesti.25222

Persian lyhyistä kesäpäivistä kasvi on siirtynyt jatkuvaan päivänvaloon: sen levinneisyysalue Euroopassa ulottuu noin 51°–71° pohjoista leveyttä.25 Pohjois-Norjassa se alkaa kasvaa lumen sulaessa, maaliskuun lopulla, ja kukkii heinäkuusta elokuun loppuun.21 1870-luvulla se kypsytti hedelmää jopa Vardøssa, 70°22′ pohjoisessa, jossa heinäkuun keskilämpötila on alle 10 °C.4 Kuolleet varret seisovat pystyssä talven yli ja ilmestyvät paikallislehtiin joka vuosi.4

Euroopan kasveilla on keskimäärin noin 42 prosenttia vähemmän geneettistä monimuotoisuutta kuin alkuperäisen levinneisyysalueen kasveilla, ja norjalaiset populaatiot ovat menettäneet noin puolet omastaan. Norjalaiset populaatiot ovat silti Euroopan runsaimpia ja elinvoimaisimpia.25

Golpar

Kuivatut hedelmät, kitkerähköt ja tuoksuvat, ovat eniten käytetty osa. Iranilaisessa keittiössä golpar lasketaan ”kuumaksi” mausteeksi, ja sitä ripotellaan ”kylmiksi” ja ilmavaivoja aiheuttaviksi katsottuihin ruokiin: härkäpapuihin, papuihin, perunoihin ja granaattiomenan siemeniin. Sitä sekoitetaan myös etikkaan, johon salaatinlehtiä kastetaan.1 Hennot lehdet ja lehtiruodit säilötään nimellä golpar torši,1 ja jauhetut siemenet maustavat keittoja, munakkaita ja kalaa.7 Hedelmien öljy, jota luonnonvaraiset iranilaiset populaatiot tuottavat 1,6–4,9 prosenttia, koostuu enimmäkseen estereistä, ennen kaikkea heksyylibutyraatista ja oktyyliasetaatista.2627 Niiden osuudet vaihtelevat populaatiosta toiseen, ja iranilaiset tutkijat ovat ehdottaneet runsaimpien valitsemista viljelyyn.16

Kokonaisia hedelmiä poltetaan villiruudan siementen kanssa savustusaineena. Aiemmin niitä ripoteltiin käärinliinalle ja arkkuun, kun ruumis piti kuljettaa kaukaiselle hautausmaalle, todennäköisesti hajun peittämiseksi.1 Kansanlääkintä käyttää golparia ruoansulatukseen ja kipuun, muun muassa; jyrsijöillä hedelmän öljy ja uutteet ovat osoittaneet kipua lievittäviä ja tulehdusta vähentäviä vaikutuksia.128

Golparia kerätään enimmäkseen luonnosta, ja sen kausiluontoinen keruu ja myynti täydentävät vuoristokylien tuloja. Slow Food -säätiö, joka listaa sen Maun arkkiinsa, raportoi että kasvava kysyntä, liikakeruu ja maankäytön muutokset ovat vähentäneet luonnonvaraisia kasvustoja joillakin alueilla.7

Iranin ulkopuolella mauste kohtaa kasvinsuojelulain. Amerikkalaiset tarkastajat löytävät usein golparia Iranista tulevien matkustajien matkatavaroista ja takavarikoivat sen liittovaltion haitallisen rikkaruohon siemenenä, kirjattuna jättiputken alle.2930 Huhtikuussa 1989 tarkastaja löysi suuria määriä sitä myytävänä ruokakaupoissa Los Angelesissa. Laskut osoittivat, että se oli tuotu maahan persialaisella nimellään; maahantuoja auttoi sen takaisinvedossa ja hävittämisessä; ja 35 prosenttia siemenestä osoittautui itämiskykyiseksi.29 Euroopan unionin haitallisten vieraslajien luettelo antaa persianjättiputkelle, ainoana ukonputkista, tullinimikkeen ”liitännäistuotteille”: hajuvesi- tai lääkekäyttöön tarkoitetuille kasveille ja kasvinosille.31

Historia Euroopassa

Saapuminen

Kew’n kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan siemenluettelot kirjaavat persianjättiputken saapuneen vuonna 1819, lajin varhaisimman merkinnän Euroopassa.525

  1. heinäkuuta 1836 William Christy, englantilainen luonnontieteilijä, joka oli purjehtinut ulos yhden Altan englantilaisomisteisten kuparikaivosten johtajan kanssa, nousi maihin Fuglenessin niemellä, lahden vastakkaisella puolella Hammerfestista. Vanhassa aitauksessa, joka oli aikoinaan ollut hautausmaa, ainoan yhä pystyssä olevan haudan ympärillä, hän kylvi useita puutarhakasveja, muun muassa lupiineja ja kalifornianunikoita, sekä ”komean Heracleum giganteumin”.13 Alm pitää Christyn siementä, tuotuna Englannista aikana jolloin ukonputken siementä mainostettiin siellä laajalti, todennäköisenä norjalaisen kasvin lähteenä, ja katsoo hänen kylväneen sitä myös muihin paikkoihin Länsi-Finnmarkissa, mukaan lukien Kåfjordin kaivosyhdyskuntaan.4 Christyn julkaistu kertomus kuvaa vain kylvön Fuglenessissa.13

Kasvi vietiin Altasta Tromssaan noin vuonna 1850. 1860-luvulle mennessä se oli Finnmarkin pienten rannikkopuutarhojen suosikki; vuonna 1895 sen sanottiin kasvavan lähes rikkaruohona Sør-Varangerissa; ja vuonna 1901 Tromssan kasvio käsitteli sitä vakiintuneena.4 Varhaisimmat herbaarionäytteet ovat vuosilta 1897, Trondheimista, ja 1899, Tromssasta.2

Pohjoiset puutarhurit istuttivat sitä koristeeksi ja suojaksi. Ulkorannikon puuttomissa kylissä se toimi tuulensuojana, Honningsvågissa 20–30 m pitkänä aitana, ja vuonna 1898 sen rivit ympäröivät valaanpyyntiasemaa Skorøyalla. Sitä istutettiin yhä hautausmaille 1900-luvun lopulla.4 1930-luvulla sitä kokeiltiin Tromssassa rehuna. Lehmät söivät sitä mielellään, mutta niiden maito maistui siltä, ja koe hylättiin.4 Neuvostoliiton armenianjättiputkeen perustunut säilörehuohjelma kohtasi myöhemmin saman vastalauseen suuremmassa mittakaavassa.32

Reitit

Kuva 1 Reitit Pohjois-Eurooppaan

Kaksi kertomusta yhdestä saapumisesta. Yhtenäiset viivat seuraavat geneettistä rekonstruktiota, katkoviiva matkustajan kertomusta.

Geneettiset tutkimukset ovat tarkistaneet kertomuksen. Vertailemalla 578 kasvia 27 mikrosatelliittilokuksessa Dilli Rijal kollegoineen löysi kaksi toisistaan riippumatonta tuontia Iranista, todennäköisimmin Teheranin lähellä sijaitsevasta Mazandaranista: yhden Tanskaan ja yhden Englantiin. Suomi asutettiin Englannista, ja Norja Suomesta pikemmin kuin suoraan Englannista.25 Yhteytenä Suomen ja Norjan välillä he osoittavat Kåfjordin kuparitehtaaseen Altassa, englantilaisomisteinen ja vuonna 1835 Finnmarkin suurin asutus, joka vuonna 1840 työllisti 651 työläistä, joista suurin ryhmä olivat suomalaiset.25 Myöhempi tutkimus löysi useita tuonteja useista lähdepopulaatioista.33

Kansanperinteellä oli omat selityksensä. Moni Pohjois-Norjassa uskoi kasvin tulleen Venäjältä pomorikaupan mukana, ja Loppassa jotkut sanoivat sen tulleen Saksasta; Alm ei löytänyt näyttöä venäläisestä alkuperästä.4 Myöhemmässä artikkelissa hän tutki tällaisia tarinoita ”ulkomaalaisten tuomista” kasveista kautta Norjan, kysyen olivatko ne muukalaisvihamielisiä tarinoita.34

Muualla Euroopassa

Norjan ulkopuolella laji on harvinaisempi. Suomessa, jossa se oli karannut viljelystä vuoteen 1871 mennessä, 71 paikkaa tunnettiin vuonna 2015. Tanskassa, jossa ensimmäinen karannut kasvi löydettiin vuonna 1888, se asuttaa 2 kansallisen atlaksen 1 300 ruudusta.171825 Ruotsissa, jossa se löydettiin ensi kertaa vuonna 1935, monet Norrlandin kasvustoista näyttävät polveutuvan norjalaisista kasveista, jotka kylvettiin Vilhelminassa vuonna 1946; se leviää siellä vähän, ehkä koska sen siitepöly on usein hedelmätöntä.17

Kasvit, jotka alustavasti tunnistettiin kaukasianjättiputkeksi kahdessa Lontoon puistossa, Kensington Gardensissa ja Buckinghamin palatsin puistoalueella, osoittautuivat geneettisesti lähemmäksi persianjättiputkea, samoin kuin puistokasvit Riiassa ja Ērgļissä, Latviassa, jotka saattavat olla hybridejä.12 Britanniassa ei tunneta yhtään kotoutunutta populaatiota.25

Ekologia

Norjassa persianjättiputki kasvaa teiden varsilla, joutomailla, vanhoilla niityillä ja laitumilla, hylätyllä maatalousmaalla ja rannoilla, joissa se voi muodostaa kilometrien pituisia reunuksia levän ajolistan taakse; se tunkeutuu yhä enemmän metsänreunoihin ja koivu- ja leppämetsiin, joissa se harvoin kukkii mutta voi säilyä puolivarjossa pitkään.220 Siivelliset hedelmät kulkeutuvat lyhyitä matkoja tuulen mukana ja pidemmälle veden tai lintujen mukana. Kasvustot saarilla ilman muita kasveja viittaavat siihen, että hedelmät voivat kellua kilometrien matkan merellä ja ajautua rannalle yhä itämiskykyisinä. Ohikulkeva liikenne kuljettaa niitä teitä pitkin, ja siirretty maa-aines kuljettaa sekä siemeniä että juurenpaloja.220

56 valloitetun ja valloittamattoman koealan vertailussa Pohjois-Norjassa valloitetuilla aloilla oli alhaisempi alkuperäiskasvillisuuden peittävyys, monimuotoisuus ja biomassa, ja keskimäärin lähes kaksi alkuperäislajia vähemmän.35 Sen latvuston alla tehdyt kokeet katsoivat menetyksen johtuvan pääasiassa varjostuksesta; kasvin vapauttamilla kemikaaleilla oli vain vähäinen osuus.36 Sen siemenet sisältävät furanokumariineja, jotka estävät muiden kasvien itämistä.37

Norjassa se risteytyy alkuperäisen siperianukonputken, H. sphondylium subsp. sibiricum, kanssa. Hybridi, joka löydettiin ensi kertaa vuonna 1967 ja tunnetaan napapalmuna (polarpalme), on hedelmällinen ja elinvoimainen, on itsekin ongelmakasvi, ja siirtää geenejä alkuperäiskasviin.22517 Ks. Etelänukonputki.

Norjan riskinarviointi vuodelta 2023
Vallattu ala, kirjattu 1950–20213 532 km²
Vallattu ala, arvio nykyään12 000 km² (6 000–18 000)
Vallattu ala, arvio 50 vuoden kuluttua16 000 km² (9 000–24 000)
Leviämisnopeusvähintään 500 m vuodessa (paras arvio 681 m)
Mediaanielinikä Norjassavähintään 650 vuotta
LuokkaSE, erittäin korkea riski (myös 2012 ja 2018)
Alat lasketaan 2 × 2 km:n ruuduissa. Alm ym.:n (2023), Artsdatabanken, mukaan.

Terveys

Mahla on fototoksinen. 1980-luvun alun Tromssan tutkimukset, nimellä H. laciniatum, eristivät viisi furanokumariinia, joista bergapteeni oli aktiivisin. Lehdet ja kukat olivat voimakkaan fototoksisia ja varret tuskin lainkaan; vanhempien kasvien juuret olivat voimakkaan fototoksisia jopa jäätyneestä maasta joulukuussa kaivettuina.3839 Fytofotodermatiitti kasvista oli tuolloin yleistä Tromssassa kesäisin,40 ja kaksi kokeiden vapaaehtoista sai vahingossa valokosketusallergian kolmelle sen yhdisteelle.41 Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan kaakkoisturkkilaiselle miehelle kehittyi rakkulaisia palovammoja pellon niittämisen jälkeen, jolla kasvia kasvoi.42

Artsdatabanken pitää sitä tässä suhteessa vähemmän vaarallisena kuin useita sen sukulaisia, huomauttaen että pohjoiset lapset ovat leikkineet sillä vuosia ilman merkittävää haittaa.2 Alm kirjaa heidän leikkinsä: onttoja varsia leikatut puhallusputket, joilla ammuttiin herneitä tai pihlajanmarjoja, jotka jättivät haavaumia suun ympärille; vesiruiskut; miekat; piilopaikat kasvustoissa, missä kasvin haju peitti tupakan hajun; ja teeskennellyt kiikarit, jotka jättivät kipeitä renkaita silmien ympärille.4

Torjunta ja laki

Norja asetti lajin mustalle listalleen vuonna 2007 ja on luokitellut sen erittäin korkeaksi riskiksi vuodesta 2012. Vuodesta 2016 sen tuonti, luontoon päästäminen ja myynti on kielletty vieraslajeja koskevan asetuksen nojalla.4323 Euroopan unioni lisäsi sen unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloonsa vuonna 2016.31 Tromssan kunta lukee sen ongelmallisimpien vieraskasvien joukkoon: omistajat saavat pitää kasvinsa, mutta eivät saa antaa niiden levitä, istuttaa uusia tai vaihtaa siementä.44

Vuonna 2017 julkaistu tutkimus havaitsi, että kunta torjui kasvia vain satunnaisesti, henkilöstön ja rahan puutteessa, osana rutiininomaista pientareiden, puistojen ja hautausmaiden niittoa. Sillä ei ollut valtuuksia yksityismaahan, eivätkä sen virkamiehet uskoneet, että kasvi voitaisiin hävittää Tromssan saarelta.14 Saaren maanomistajien kysely vuonna 2012 havaitsi, että 38 prosenttia uskoi kasviensa tulleen naapuripalstoilta. Kysyttäessä, mitä he tekivät katkaisemalleen kasville, 44 prosenttia sanoi kompostoivansa sen paikan päällä ja 32 prosenttia jättävänsä sen maahan.14

Kotikonstit ovat sisältäneet lampailla laiduntamisen alkukeväällä, kukkivien varsien katkaisun, kaivamisen, ja ennen kaikkea kalanjalostuslaitosten suolaa, joskus keitettynä; polttoöljyä, bensiiniä, parafiinia, ammoniumkloridia ja hapanmaitoa on myös kokeiltu.4 Niitto kaksi tai kolme kertaa kasvukaudessa epäonnistui Pohjois-Norjassa: kasvustot tihenivät, ja jotkin kasvit kukkivat siitä huolimatta.21 Kasvien kaivaminen ylös kasvupisteen alapuolelta, toistettuna joka vuosi Tromssan edustan saarilla, vei noin 70 työtuntia hehtaarille ensimmäisenä vuonna ja 3 tuntia neljäntenä (ks. Torjunta § Juuren katkaisu).17 Kystisukkulamatoa, joka hyökkää kasvin kimppuun Iranissa, on ehdotettu biologiseen torjuntaan, mutta sitä ei ole koskaan testattu.2521

Alm kutsui hävittämistä Pohjois-Norjassa käsittämättömäksi, jo pelkästään kustannusten vuoksi.4 Vuoden 2018 kansallinen arviointi ei löytänyt siihen mahdollisuutta nykyisen jääkausien välikauden aikana;8 vuoden 2023 arviointi piti paikallista hävittämistä mahdollisena, esimerkiksi pienillä saarilla, mutta kalliina ja työvoimavaltaisena.2 Vuonna 2007 Luonnonhoitodirektoraatti myönsi 50 000 kruunua ympäristöjärjestölle kasvia vastaan käytävää kampanjaa varten.43

Kulttuurissa

Tromssassa kaikki tuntevat kasvin, myös ne, jotka muuten eivät välitä kasveista, ja sitä joko rakastetaan tai vihataan.4 Jotkin asukkaat pitävät sitä kaupungin symbolina ja paikallisen identiteetin lähteenä.14 Kaupungin vanhusten toimintakeskusta kutsutaan nimellä Heracleum; koulurevyy nimeltä Tromsøpalmen on toiminut vuodesta 1990; ja Tromssan kansainvälinen elokuvajuhla jakaa samannimisiä palkintoja.4 Vuonna 2025 juhlan Tromssan palmu -palkinto parhaasta lyhytelokuvasta sen ”Elokuvia pohjoisesta” -ohjelmassa meni elokuvalle In My Hand, ja Tromssan palmu -palkinto parhaasta pitkästä elokuvasta jaettiin ensimmäistä kertaa.45

Hävittämisyritykset ovat herättäneet lehtien yleisönosastokirjoituksia, jotka kutsuvat kasvia osaksi kaupungin sielua ja identiteettiä. Sen ystävien seuraa on ehdotettu, samoin kuin poron korvaamista kasvilla kaupungin vaakunassa. Jotkin kirjoittajat kiistävät, että mahla aiheuttaisi mitään haittaa, vedoten sukupolvien leikkiviin lapsiin, ja yksi väitti kasvin olevan alkuperäinen, selvinneenä jääkaudesta Tromssan saaren luolissa.4 Kun kruununprinssi Haakon meni naimisiin vuonna 2001, elävää kasvia, tai siihen kaiverrettua lasia, ehdotettiin kaupungin lahjaksi. Sarjat esiintyvät Tromssan kansallispuvun kuvioinnissa.414

Kuolleet varret ja sarjat ovat suosittu talvivalokuvien aihe ja koruille ja koristeille aiheita antava motiivi, ja varsista tehdään huiluja. Pohjois-Norjan taidemuseo omistaa teoksen Log, Stuart Frostin veistoksen, joka on kokonaan tehty onttojen varsien renkaista.4 Tromssan taideyhdistyksen taiteilijat kutsuivat kerran yleisön maistamaan kasvista tehtyä keittoa.14

Alm käytti kasvia osoittaakseen, että modernit, kaupunkiyhteiskunnat jatkavat kasviperinteen luomista: sen parikymmentä nimeä ja kaikki sen käyttötavat ja tavat syntyivät alle 180 vuodessa, useimmat niistä vuoden 1900 jälkeen.4

Katso myös

Footnotes

  1. Aʿlam, H. (2001). “Golpar”. Encyclopædia Iranica. XI (1): 96–97. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7

  2. Alm, T.; Hegre, H.; Solstad, H.; Fløistad, I. S.; Pedersen, O.; Schei, F. H.; Vandvik, V.; Vollering, J.; Westergaard, K. B.; Skarpaas, O. (2023). “Tromsøpalme Heracleum persicum: vurdering av økologisk risiko”. Fremmedartslista 2023. Trondheim: Artsdatabanken. Retrieved 26 September 2026. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7 ↩8 ↩9 ↩10 ↩11 ↩12 ↩13

  3. Klima- og miljødepartementet. Forskrift om fremmede organismer (FOR-2015-06-19-716), Annex I. Lovdata. ↩ ↩2

  4. Alm, T. (2013). “Ethnobotany of Heracleum persicum Desf. ex Fisch., an invasive species in Norway, or how plant names, uses, and other traditions evolve”. Journal of Ethnobiology and Ethnomedicine. 9: 42. doi:10.1186/1746-4269-9-42. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7 ↩8 ↩9 ↩10 ↩11 ↩12 ↩13 ↩14 ↩15 ↩16 ↩17 ↩18 ↩19 ↩20 ↩21 ↩22 ↩23 ↩24 ↩25 ↩26

  5. Nielsen, C.; Ravn, H. P.; Nentwig, W.; Wade, M., eds. (2005). The Giant Hogweed Best Practice Manual: Guidelines for the management and control of an invasive weed in Europe. Hørsholm: Forest & Landscape Denmark. ISBN 87-7903-209-5. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5

  6. Amiri, M. S.; Joharchi, M. R. (2013). “Ethnobotanical investigation of traditional medicinal plants commercialized in the markets of Mashhad, Iran”. Avicenna Journal of Phytomedicine. 3 (3): 254–271. PMC4075713. ↩

  7. Slow Food Foundation for Biodiversity. “Golpar”. Ark of Taste. Retrieved 26 September 2026. ↩ ↩2 ↩3

  8. Elven, R.; Hegre, H.; Solstad, H.; Pedersen, O.; Pedersen, P. A.; Åsen, P. A.; Vandvik, V. (2018). “Heracleum persicum, vurdering av økologisk risiko”. Fremmedartslista 2018. Artsdatabanken. ↩ ↩2

  9. International Plant Names Index. Heracleum persicum Desf. ex Fisch., C.A.Mey. & Avé-Lall., Index Seminum (St Petersburg) 7: 50 (1841); H. persicum hort. ex Desf., Catalogus Plantarum Horti Regii Parisiensis, ed. 3: 452 (1832). Retrieved 26 September 2026. ↩ ↩2 ↩3

  10. Desfontaines, R. (1829–1832). Catalogus plantarum horti regii parisiensis. 3rd ed., with Additamenta. Paris. ↩ ↩2

  11. Fischer, F. E. L.; Meyer, C. A.; Avé-Lallemant, J. L. E. (1841). Index septimus seminum, quae hortus botanicus imperialis Petropolitanus pro mutua commutatione offert. St Petersburg. p. 50. ↩ ↩2

  12. Jahodová, Š.; Trybush, S.; Pyšek, P.; Wade, M.; Karp, A. (2007). “Invasive species of Heracleum in Europe: an insight into genetic relationships and invasion history”. Diversity and Distributions. 13 (1): 99–114. doi:10.1111/j.1366-9516.2006.00305.x. ↩ ↩2 ↩3

  13. Christy, W., Jun. (1837). “Notes of a voyage to Alten, Hammerfest, &c.”. The Entomological Magazine. 4: 462–483. ↩ ↩2 ↩3

  14. Meier, S.; Taff, G. N.; Aune, J. B.; Eiter, S. (2017). “Regulation of the invasive plant Heracleum persicum by private landowners in Tromsø, Norway”. Invasive Plant Science and Management. 10 (2): 166–179. doi:10.1017/inp.2017.11. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7

  15. Artsdatabanken. Tromsøpalme Heracleum persicum Desf. ex Fisch., C.A.Mey. & Avé-Lall. Taxon page (scientific name ID 100328). Retrieved 26 September 2026. ↩ ↩2

  16. Mustafavi, S. H.; Abbasi, A.; Morshedloo, M. R.; Pateiro, M.; Lorenzo, J. M. (2022). “Essential oil variability in Iranian populations of Heracleum persicum Desf. ex Fischer: a rich source of hexyl butyrate and octyl acetate”. Molecules. 27 (19): 6296. doi:10.3390/molecules27196296. ↩ ↩2

  17. Sundberg, S. (2016). Heracleum persicum – tromsöloka. Artfaktablad. Uppsala: ArtDatabanken, SLU. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6

  18. Miljøstyrelsen (2022). Faktaark for invasive arter: Hårfrugtet bjørneklo (Heracleum persicum). Prepared by DCE, Aarhus University. ↩ ↩2

  19. EPPO Global Database. “Heracleum persicum (HERPE)”. Retrieved 26 September 2026. ↩

  20. Fremstad, E.; Grundt, H. H. (2012). Tromsøpalme Heracleum persicum. Artsdatabankens faktaark 243. Trondheim: Artsdatabanken. ↩ ↩2 ↩3

  21. Rijal, D. P. (2015; last modified 2019). “Heracleum persicum (Persian hogweed)”. CABI Compendium. Datasheet 120209. doi:10.1079/cabicompendium.120209. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7

  22. EPPO (2026). “EPPO Datasheet: Heracleum mantegazzianum, Heracleum sosnowskyi and Heracleum persicum”. EPPO Bulletin. 56 (1): 108–119. doi:10.1111/epp.70049. ↩ ↩2 ↩3

  23. Sefidkon, F.; Dabiri, M.; Mohammad, N. (2002). “Analysis of the oil of Heracleum persicum L. (leaves and flowers)”. Journal of Essential Oil Research. 14 (4): 295–297. doi:10.1080/10412905.2002.9699860. ↩

  24. Sefidkon, F.; Dabiri, M.; Mohammad, N. (2004). “Analysis of the oil of Heracleum persicum L. (seeds and stems)”. Journal of Essential Oil Research. 16 (4): 296–298. doi:10.1080/10412905.2004.9698725. ↩

  25. Rijal, D. P.; Alm, T.; Jahodová, Š.; Stenøien, H. K.; Alsos, I. G. (2015). “Reconstructing the invasion history of Heracleum persicum (Apiaceae) into Europe”. Molecular Ecology. 24 (22): 5522–5543. doi:10.1111/mec.13411. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7 ↩8 ↩9 ↩10 ↩11 ↩12

  26. Scheffer, J. J. C.; Hiltunen, R.; Aynehchi, Y.; von Schantz, M.; Baerheim Svendsen, A. (1984). “Composition of essential oil of Heracleum persicum fruits”. Planta Medica. 50 (1): 56–60. doi:10.1055/s-2007-969621. ↩

  27. Radjabian, T.; Salimi, A.; Rahmani, N.; Shockravi, A.; Mozaffarian, V. (2013). “Essential oil composition of some wild populations of Heracleum persicum Desf. ex Fischer growing in Iran”. Journal of Essential Oil Bearing Plants. 16 (6): 841–849. doi:10.1080/0972060X.2013.862078. ↩

  28. Hajhashemi, V.; Sajjadi, S. E.; Heshmati, M. (2009). “Anti-inflammatory and analgesic properties of Heracleum persicum essential oil and hydroalcoholic extract in animal models”. Journal of Ethnopharmacology. 124 (3): 475–480. doi:10.1016/j.jep.2009.05.012. ↩

  29. USDA APHIS Plant Protection and Quarantine (May 1995). “Heracleum mantegazzianum Sommier & Levier: giant hogweed, golpar”. Fact sheet FACTS-38, after Westbrooks, R. G. (1991). Federal Noxious Weed Inspection Guide. ↩ ↩2

  30. Gucker, C. L. (2009). “Heracleum mantegazzianum”. In: Fire Effects Information System. U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain Research Station. doi:10.2737/FEIS-species-review-HERMAN. ↩

  31. Commission Implementing Regulation (EU) 2016/1141 of 13 July 2016 adopting a list of invasive alien species of Union concern. Official Journal of the European Union L 189: 4. ↩ ↩2

  32. Ozerova, N. A.; Krivosheina, M. G. (2018). “Patterns of secondary range formation for Heracleum sosnowskyi and H. mantegazzianum on the territory of Russia”. Russian Journal of Biological Invasions. 9 (2): 155–162. doi:10.1134/S2075111718020091. ↩

  33. Falahati-Anbaran, M.; Rijal, D. P.; Lundemo, S.; Alsos, I. G.; Stenøien, H. K. (2021). “Disentangling the genetic origin of Heracleum persicum (Apiaceae) in Europe: multiple introductions from multiple source populations”. Biological Invasions. 23 (12): 3871–3890. doi:10.1007/s10530-021-02618-0. ↩

  34. Alm, T. (2015). “Plant species introduced by foreigners according to folk tradition in Norway and some other European countries: xenophobic tales or not?”. Journal of Ethnobiology and Ethnomedicine. 11: 72. doi:10.1186/s13002-015-0056-9. ↩

  35. Rijal, D. P.; Alm, T.; Nilsen, L.; Alsos, I. G. (2017). “Giant invasive Heracleum persicum: friend or foe of plant diversity?”. Ecology and Evolution. 7 (13): 4936–4950. doi:10.1002/ece3.3055. ↩

  36. Myrås, H.; Junttila, O. (1981). “Interaction between Heracleum laciniatum and some other plants”. Holarctic Ecology. 4 (1): 43–48. doi:10.1111/j.1600-0587.1981.tb00979.x. ↩

  37. Junttila, O. (1976). “Allelopathic inhibitors in seeds of Heracleum laciniatum”. Physiologia Plantarum. 36 (4): 374–378. doi:10.1111/j.1399-3054.1976.tb02259.x. ↩

  38. Kavli, G.; Raa, J.; Johnson, B. E.; Volden, G.; Haugsbø, S. (1983). “Furocoumarins of Heracleum laciniatum: isolation, phototoxicity, absorption and action spectra studies”. Contact Dermatitis. 9 (4): 257–262. doi:10.1111/j.1600-0536.1983.tb04386.x. ↩

  39. Kavli, G.; Volden, G.; Midelfart, K.; Krokan, H.; Prytz, J. O.; Haugsbø, S. (1983). “In vivo and in vitro phototoxicity of different parts of Heracleum laciniatum”. Contact Dermatitis. 9 (4): 269–273. doi:10.1111/j.1600-0536.1983.tb04388.x. ↩

  40. Kavli, G.; Midelfart, K.; Volden, G.; Krokan, H. (1983). “Photochemical reactions of Heracleum laciniatum: influence of dimethyl sulphoxide and corticosteroids”. British Journal of Dermatology. 109 (Suppl. 25): 137–140. doi:10.1111/j.1365-2133.1983.tb06826.x. ↩

  41. Kavli, G.; Volden, G.; Raa, J. (1982). “Accidental induction of photocontact allergy to Heracleum laciniatum”. Acta Dermato-Venereologica. 62 (5): 435–438. doi:10.2340/0001555562435438. ↩

  42. An, İ. (2019). “Phytocontact dermatitis due to Heracleum persicum”. Türkiye Klinikleri Journal of Dermatology. 29 (3): 138–140. doi:10.5336/dermato.2017-58532. ↩

  43. Nordheim, F. G. (10 July 2007). “Tromsøpalmen skal bekjempes”. NRK Troms og Finnmark. ↩ ↩2

  44. Tromsø kommune. “Fremmede arter i Tromsø”. Retrieved 26 September 2026. ↩

  45. Nordisk Film & TV Fond (21 January 2025). “It’s a wrap for this year’s Tromsø International Film Festival”. ↩

Tämä artikkeli on käännös englanninkielisestä artikkelista, versio 1836.

Luokat

Näytä sivun Persianjättiputki lähdekoodi

Muokkaaminen on keskeytetty siemenkauden ajaksi. Voit tarkastella ja kopioida sivun lähdekoodia.

Muilla kielillä

Hogweed.org on yhteisomaisuutena 17 kielellä. Jokainen laitos on käännetty englanninkielisestä alkuperäisestä.

English Persian hogweed
Deutsch Persischer Bärenklau
Français Berce de Perse
Español Golpar
Italiano Panace persiano
Português Branca-ursina-da-Pérsia
Polski Barszcz perski
Nederlands Perzische berenklauw
Română Brânca-ursului persană
Ελληνικά Περσικό ηράκλειο
Čeština Bolševník perský
Svenska Tromsöloka
Magyar Perzsa medvetalp
Dansk Hårfrugtet bjørneklo
Suomi Persianjättiputki
Norsk bokmål Tromsøpalme
Русский Борщевик персидский