Art. 0004 Rev. 1867
Siemenpankki
Hogweed.orgista, yhteisomaisuutena pidetystä tietosanakirjasta
Tämä artikkeli käsittelee maaperän siemenvarantoa. Rahoituslaitoksista ks. Pankki. Tarkoituksellisesti siementä säilövistä laitoksista ks. Siemenholvi.
Maaperän siemenpankki on alueen maaperässä olevien elävien siementen luonnollinen varanto. Siemenet, jotka eivät idä heti, voivat säilyä kuukausia tai vuosia, joten kasvipopulaatio koostuu paitsi näkyvistä kasveista myös paljon suuremmasta joukosta, jota ei voi nähdä. Siemenpankki korvaa kuolevat tai poistettavat kasvit, ja antaa populaation toipua häiriöistä.1
Haitallisella vieraslajilla siemenpankki, ei näkyvä kasvusto, yleensä määrää kuinka kauan torjunnan on kestettävä. Jättiputki on selvä tapaus: sen kasvit löytyvät ja tuhoutuvat helposti, mutta sen siemenet, jotka lepäävät näkymättöminä maaperän ylimmässä kerroksessa, jatkavat uusien kasvien tuottamista vuosia sen jälkeen, kun viimeinen emokasvi on poistunut.2
Dynamiikka
Siemenpankilla on yksi tulovirta ja useita menovirtoja. Tulovirta on siemensade: alueelle joka vuosi varisevat siemenet. Menovirtoja ovat itäminen, joka muuttaa siemenen kasviksi; kuolema iän, lahoamisen ja sienten vuoksi; sekä eläinten saalistus. Missä tulovirta on suuri ja menovirrat hitaita, varanto kasvaa vuodesta toiseen.
Tässä mielessä siemenpankki toimii populaation reserviarmeijana: minä hetkenä tahansa suurin osa sen jäsenistä on poissa näkyvistä, odottamassa paikan vapautumista kasvustossa. Kasvien poistaminen koskematta varantoon vain vapauttaa nämä paikat.
Kaukasianjättiputkella
vuosi elinkykyinen siemenmäärä per m² 0 ████████████████████████████████████████ 3 760 1 ███▌ 331 2 █ 102 3 ▍ 45 4 ▎ 24 5 ▏ 13 6 7.1 7 3.8 8 2.0 9 1.1 10 0.60
Jättiputki levittää keskimäärin noin 20 000 siementä kasvia kohti,3 joista suurin osa putoaa muutaman metrin sisään emokasvista. Lähes koko siemenpankki — 95 prosenttia — sijaitsee maaperän ylimmässä 5 cm:ssä. Vakiintuneiden kasvustojen alla elävän siemenen tiheyden havaittiin laskevan noin 3 760:stä neliömetriä kohti syksyllä, heti siementen varisemisen jälkeen, 192:een neliömetriä kohti seuraavaan kesään mennessä, useimpien siementen itäessä tai kuollessa.1
Se, mikä jää jäljelle, vähenee tasaisesti. Kymmenessä paikassa kautta Tšekin haudatusta siemenestä 8,8 prosenttia oli yhä itämiskykyistä vuoden kuluttua, 2,7 prosenttia kahden vuoden ja 1,2 prosenttia kolmen vuoden kuluttua;4 viiden vuoden kuluttua 0,4 prosenttia, ja seitsemän vuoden kuluttua 0,1 prosenttia.2 Itämiskykyisen osuuden taipumus laskea on hyvin vakiintunut havainto; sen täydellistä ehtymistä havaitaan harvoin. Viimeinen osuus on se, jolla on merkitystä. Jo 0,1 prosenttia yhden kasvin 20 000 siemenestä on parikymmentä siementä, riittävästi aloittaakseen invaasion uudelleen.2
Viidentoista vuoden myytti
Monet oppaat väittävät, että jättiputken siemen voi säilyä maaperässä viisitoista vuotta. Luku juontuu ruotsalaisesta konferenssijulkaisusta vuodelta 1989, joka totesi vain, että jotkin tiedot viittasivat itämiskyvyn ”voivan ulottua jopa viiteentoista vuoteen”, kertomatta oliko siemen ollut haudattuna vai kuivasäilytyksessä. Katsauksesta toiseen siirtyessään ehdotus koveni tosiasiaksi; tutkijat, jotka jäljittivät sen alkuperän, kutsuivat sitä kaupunkilegendaksi.5 Kuivana säilytetty siemen menettää tosiasiassa lähes kaiken itämiskykynsä noin kolmessa vuodessa.4
Käytännön johtopäätös on kuitenkin muuttumaton. Kohde on pidettävä vapaana siementävistä kasveista vähintään viisi vuotta viimeisen kasvin poistamisesta, ja sitä on tarkkailtava pidempäänkin.62
Ehtyminen
Siemenpankki voidaan ehdyttää vain pysäyttämällä kaikki uusi tulovirta usean vuoden ajan peräkkäin, samalla kun edelleen ilmestyvät taimet tuhotaan ennen kuin ne pääsevät kukkimaan. Mikä tahansa keskeytys — yksikin siementämään päässyt kasvi — palauttaa varannon usean vuoden takaiselle tasolle, kuten kuvaaja osoittaa. Ohjelmia arvioidaankin siksi ei poistettujen kasvien määrän, vaan siementämättömien vuosien määrän perusteella.
Katso myös
Footnotes
-
Krinke, L.; Moravcová, L.; Pyšek, P.; Jarošík, V.; Pergl, J.; Perglová, I. (2005). “Seed bank of an invasive alien, Heracleum mantegazzianum, and its seasonal dynamics”. Seed Science Research. 15 (3): 239–248. ↩ ↩2
-
Moravcová, L.; Pyšek, P.; Krinke, L.; Müllerová, J.; Perglová, I.; Pergl, J. (2018). “Long-term survival in soil of seed of the invasive herbaceous plant Heracleum mantegazzianum”. Preslia. 90 (3): 225–234. ↩ ↩2 ↩3 ↩4
-
Perglová, I.; Pergl, J.; Pyšek, P. (2006). “Flowering phenology and reproductive effort of the invasive alien plant Heracleum mantegazzianum”. Preslia. 78: 265–285. ↩
-
Moravcová, L.; Pyšek, P.; Pergl, J.; Perglová, I.; Jarošík, V. (2006). “Seasonal pattern of germination and seed longevity in the invasive species Heracleum mantegazzianum”. Preslia. 78: 287–301. ↩ ↩2
-
Moravcová, L.; Pyšek, P.; Krinke, L.; Pergl, J.; Perglová, I.; Thompson, K. (2007). “Seed germination, dispersal and seed bank in Heracleum mantegazzianum”. In Pyšek, P.; et al. (eds.). Ecology and Management of Giant Hogweed. Wallingford: CAB International. pp. 74–91. doi:10.1079/9781845932060.0074. ↩
-
Nielsen, C.; Ravn, H. P.; Nentwig, W.; Wade, M., eds. (2005). The Giant Hogweed Best Practice Manual: Guidelines for the management and control of an invasive weed in Europe. Hørsholm: Forest & Landscape Denmark. ISBN 87-7903-209-5. ↩
Tämä artikkeli on käännös englanninkielisestä artikkelista, versio 1867.