Hogweed.org Tietosanakirja, jota kuka tahansa voi kitkeä

Art. 0007 Rev. 1753

Ukonputket (Heracleum)

Hogweed.orgista, yhteisomaisuutena pidetystä tietosanakirjasta

Sisällys
  1. Luokittelu
  2. Jättiputket
  3. Kromosomit ja genomi
  4. Hybridisaatio
  5. Kemia
  6. Katso myös
  7. Lähteet

Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Sankarista, jonka mukaan se on nimetty, ks. Herakles. Haitallisesta vieraslajista ks. Kaukasianjättiputki.

Heracleum on sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon kuuluva koppisiementen suku, jonka jäseniä kutsutaan ukonputkiksi. Siihen kuuluu noin 60–120 lajia, riippuen siitä, kuinka suppeasti lajit, ja itse suku, rajataan.12 Ukonputkia kasvaa kautta pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen ja korkeilla vuorilla aina Etiopiaan asti. Suku on lajistoltaan rikkain Kaukasuksella, 26 lajilla, ja Kiinassa, 29 lajilla.1

Useimmat ukonputket ovat vaatimattomia niittyjen ja metsänreunojen kasveja, joukossaan Euroopan oma etelänukonputki, H. sphondylium. Kolme suurinta, H. mantegazzianum, H. sosnowskyi ja H. persicum, kuljetettiin pois Kaukasukselta ja Lounais-Aasiasta puutarhakuriositeetteina ja rehuna, ja ovat nykyään Euroopan ongelmallisimpia haitallisia vieraslajeja: jättiputket.1

Linné julkaisi suvun vuonna 1753.3 Sen nimi jäljitetään yleensä Herakleeseen, klassisten kirjoittajien ”Herakleen kaikkiparantajan” kautta, vaikka kasvi, jota nämä kirjoittajat tarkoittivat, on heidän kääntäjiensä mukaan sama kuin Opopanax, eri suku.4 Linné itse listasi vuonna 1737 nimen Heracleum lääkäreitä kunnioittavien nimien joukkoon, ja selitti sen muistavan Herakleideeta, Hippokrateen isää.5

Luokittelu

Heracleum kuuluu Tordylieae-heimokuntaan, Tordyliinae-alaheimokuntaan,6 Apioideae-alaheimossa, joka on heimon neljästä suurin.7 Heimo on suuri: 442 sukua ja 3 575 lajia erään laskelman mukaan.8 Se tarjoaa suuren osan keittiöstä, muun muassa porkkanan, palsternakan, sellerin, korianterin, juustokuminan, tillin, fenkolin ja persiljan,9 sekä joitakin lauhkean vyöhykkeen myrkyllisimmistä kasveista, muun muassa myrkkykatkon ja keisot.1011

Perinteisesti rajattuna Heracleum ei ole luonnollinen ryhmä. Molekyylitutkimukset ovat havainneet sen polyfyleettiseksi, ja se pysyy yhtenäisenä vain, jos yhdeksän kiinalaista lajia jätetään pois ja kaksi pientä kaukasialaista sukua, Mandenovia ja Symphyoloma, sulautetaan siihen.6 Useita entisiä lajeja on jo siirretty sukuihin Tetrataenium ja Semenovia.2 Suku syntyi todennäköisesti läntisellä palearktisella alueella ja levisi itään kolmea reittiä; sen lukuisat kiinalaiset lajit saattavat olla tuoreen Hengduan-vuorten säteilyn tuotetta.6

Heracleum katsotaan suhteellisen nuoreksi suvuksi,12 ja suuret ukonputket kehittyivät niin nopeasti, etteivät niitä syövät hyönteiset säteilleet mukana.13 Tämä on yksi syy siihen, miksei jättiputkille ominaista vihollista ole löydetty; ks. vihollisista vapautumisen hypoteesi.

Jättiputket

Jättiputket kuuluvat sektioon Pubescentia, yhteen niistä sektioista, joihin kasvitieteilijä I. P. Mandenova jakoi suvun vuonna 1950. Molekyylitutkimuksissa se näyttäytyy luonnollisena ryhmänä.14

Kolme haitallista jättiputkilajia
LajiKuvattuAlkuperäinen levinneisyysalueKorkeusKukinta
H. mantegazzianum1895, AbhasiastaLäntinen Suur-Kaukasus2–5 mkerran, sitten kuolee
H. sosnowskyi1944, Georgiastakeskinen ja itäinen Kaukasus, Etu-Kaukasia, Koillis-Anatoliajopa 3 mkerran, sitten kuolee
H. persicum1841, Persian AzerbaidžanistaTurkki, Iran, Irak1–2 m, harvoin 3–4 mtoistuvasti
Jahodová ym. (2007) ja EPPO:n (2026) mukaan. Vanhemmat teokset ajoittavat H. persicumin vuoteen 1829; ks. Persianjättiputki § Nimi.

Nimet

Kuva 1 Jättiputkien nimet

Kasvit saapuivat ennen nimiään.

Jättiputket nimettiin myöhään. H. pubescens, kuvattu vuonna 1819, oli ensimmäinen korkea ukonputki, joka sai nimen, ja monet kasvit luettiin sittemmin siihen kuuluviksi. H. persicum seurasi vuonna 1841, H. mantegazzianum vasta vuonna 1895 ja H. sosnowskyi vuonna 1944.151 Siihen mennessä jättiputkia oli kasvatettu eurooppalaisissa puutarhoissa suurimman osan vuosisadasta, ja jokainen varhainen merkintä oli tehty jonkin toisen lajin nimellä. 1900-luvun venäläiset kasvitieteilijät, jotka rajasivat lajit suppeammin, lisäsivät toisen synonyymikerroksen ensimmäisen päälle.15

Vuonna 2007 189 kasvin DNA-analyysi 72 populaatiosta järjesti sekaannuksen kolmeksi erilliseksi mutta läheisesti sukua olevaksi lajiksi. Kummassakin valloittavat kasvit olivat geneettisesti lähellä alkuperäisen levinneisyysalueen kasveja.1 Sama analyysi paljasti sarjan väärintunnistuksia. Jotkin eurooppalaiset ”H. sosnowskyi” olivat itse asiassa lajia H. mantegazzianum. Skandinaavinen ”Tromssan palmu”, pitkään tunnettu nimellä H. laciniatum, onkin H. persicum. Ja kasvit, jotka oli merkitty jättiputkeksi kahdessa Lontoon puistossa, Kensington Gardensissa ja Buckinghamin palatsin puistoalueella, olivat lähempänä lajia H. persicum.1

Myöhempi tutkimus on avannut kysymyksen uudelleen. DNA-viivakoodit eivät onnistuneet erottamaan H. mantegazzianumiksi tunnistettuja kasveja H. sosnowskyiksi tunnistetuista, ja kaikki Murmanskin alueella ja Komin tasavallassa näytteistetyt suuret ukonputket osoittautuivat todennäköisesti lajiksi H. mantegazzianum. Kirjoittajat esittävät, että kaksi lajia risteytyivät Kirovskin arktis-alpiinisessa kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa ensimmäiset neuvostokokeet kasvatettiin (ks. Armenianjättiputki).16 Vuoden 2025 tutkimus kutsuu niitä ”kaksoislajeiksi” ja huomauttaa geneettisestä näytöstä, että ne saattavat olla yksi laji.2 Britanniassa hedelmän piirteitä käsittelevä tutkimus löysi viisi erillistä kotoutuneen jättiputken tyyppiä, ja sen kirjoittajat ehdottivat Wildlife and Countryside Act -lain liitteen, jonka nojalla kasvit on kielletty, muuttamista.17

Miksi tahansa niitä kutsutaankin, kaikki ne polttavat. Jokainen Britanniassa tutkittu kotoutunut jättiputki, identiteetistään riippumatta, sisälsi furanokumariineja, jotka kykenevät aiheuttamaan fytofotodermatiittia.17

Kromosomit ja genomi

Kaikki tähän mennessä tutkitut Heracleum-lajit ovat diploideja, 22 kromosomilla.1 Tšekkiläisen jättiputken virtaussytometria antoi tuman DNA-pitoisuudeksi 3,56 pg (2C), eli noin 1 741 miljoonaa emäsparia yhdessä sarjassa.18 Samassa Tšekin vieraskasviston kartoituksessa kotoutuneilla kasveilla oli kaiken kaikkiaan pienemmät genomit kuin niiden sukulaisilla, joista ei ollut tullut haitallisia vieraslajeja.18

Hybridisaatio

Ukonputket risteytyvät helposti, mikä vaikeuttaa niiden tunnistamista.15 Jättiputki risteytyy alkuperäisen etelänukonputken kanssa siellä, missä molemmat kasvavat yhdessä. Hybridit ovat muodoltaan välimuotoisia ja käytännössä steriilejä, ja takaisinristeytys on harvinaista. Kahden vanhemman kromosomit eroavat toisistaan kahden translokaation ja kahden inversion verran.19 Kokeissa risteytys onnistui vain, kun etelänukonputki oli siemenvanhempi.20

Kaksi lajia pidetään erillään useiden esteiden avulla: valikoivat pölyttäjät, jotka pysyvät enimmäkseen yhdessä lajissa (ks. Sarja § Pölytys), heikko siementen muodostus, ja hybridien steriiliys. Ensimmäinen este, etäisyys, poistui, kun ihmiset toivat jättiläisen Britannian puutarhoihin.19

Venäjällä H. sosnowskyia risteytettiin tarkoituksella suvun muiden lajien kanssa jalostusohjelmissa, ja jotkin hybrideistä ovat saattaneet sittemmin levitä luontoon.15

Kemia

Furanokumariineja, yhdisteitä jotka saavat ukonputken mahlan polttamaan auringonvalossa, on raportoitu yli sadalta Heracleum-lajilta.2 Haitallisen H. sosnowskyin vertailu pienempään, ei-haitalliseen H. sibiricumiin osoitti molempien kantavan koko biosynteesireitin geenejä. Vieraslaji kertyi enemmän fototoksista ksantotoksiinia ja ilmensi enemmän kopioita sitä tuottavista geeneistä; tuotanto voidaan kytkeä päälle ultraviolettivalolla, lämmöllä ja kasvinsyöjien hyökkäyksellä.2 Ks. furanokumariini.

Katso myös

Footnotes

  1. Jahodová, Š.; Trybush, S.; Pyšek, P.; Wade, M.; Karp, A. (2007). “Invasive species of Heracleum in Europe: an insight into genetic relationships and invasion history”. Diversity and Distributions. 13 (1): 99–114. doi:10.1111/j.1366-9516.2006.00305.x. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5 ↩6 ↩7

  2. Shtratnikova, V. Yu.; Bogdanov, V. P.; Schelkunov, M. I.; et al. (2025). “Furanocoumarins in two European species of Heracleum: transcriptomic and metabolomic study”. BMC Plant Biology. 25: 1091. doi:10.1186/s12870-025-07042-3. ↩ ↩2 ↩3 ↩4 ↩5

  3. International Plant Names Index. Heracleum L., Species Plantarum 1: 249 (1753). Retrieved 26 September 2026. ↩

  4. Theophrastus. Enquiry into Plants, book IX, 11.1–3. Translated by A. Hort (1916). Loeb Classical Library 79. London: Heinemann. ↩

  5. Burkhardt, L. (2018). Verzeichnis eponymischer Pflanzennamen – Erweiterte Edition. Berlin: Botanic Garden and Botanical Museum Berlin. doi:10.3372/epolist2018. ↩

  6. Yu, Y.; Downie, S. R.; He, X.; Deng, X.; Yan, L. (2011). “Phylogeny and biogeography of Chinese Heracleum (Apiaceae tribe Tordylieae) with comments on their fruit morphology”. Plant Systematics and Evolution. 296 (3–4): 179–203. doi:10.1007/s00606-011-0486-3. ↩ ↩2 ↩3

  7. Wen, J.; Xie, D.-F.; Price, M.; et al. (2021). “Backbone phylogeny and evolution of Apioideae (Apiaceae): new insights from phylogenomic analyses of plastome data”. Molecular Phylogenetics and Evolution. 161: 107183. doi:10.1016/j.ympev.2021.107183. ↩

  8. Christenhusz, M. J. M.; Byng, J. W. (2016). “The number of known plants species in the world and its annual increase”. Phytotaxa. 261 (3): 201–217. doi:10.11646/phytotaxa.261.3.1. ↩

  9. Clarkson, J. J.; Zuntini, A. R.; Maurin, O.; et al. (2021). “A higher-level nuclear phylogenomic study of the carrot family (Apiaceae)”. American Journal of Botany. 108 (7): 1252–1269. doi:10.1002/ajb2.1701. ↩

  10. Vetter, J. (2004). “Poison hemlock (Conium maculatum L.)”. Food and Chemical Toxicology. 42 (9): 1373–1382. doi:10.1016/j.fct.2004.04.009. ↩

  11. Schep, L. J.; Slaughter, R. J.; Becket, G.; Beasley, D. M. G. (2009). “Poisoning due to water hemlock”. Clinical Toxicology. 47 (4): 270–278. doi:10.1080/15563650902904332. ↩

  12. Hansen, S. O.; Hattendorf, J.; Wittenberg, R.; et al. (2006). “Phytophagous insects of giant hogweed Heracleum mantegazzianum (Apiaceae) in invaded areas of Europe and in its native area of the Caucasus”. European Journal of Entomology. 103 (2): 387–395. doi:10.14411/eje.2006.052. ↩

  13. Pyšek, P.; Cock, M. J. W.; Nentwig, W.; Ravn, H. P. (2007). “Master of all traits: can we successfully fight giant hogweed?”. In Pyšek, P.; et al. (eds.). Ecology and Management of Giant Hogweed. Wallingford: CAB International. pp. 297–312. doi:10.1079/9781845932060.0297. ↩

  14. Logacheva, M. D.; Valiejo-Roman, C. M.; Pimenov, M. G. (2008). “ITS phylogeny of West Asian Heracleum species and related taxa of Umbelliferae–Tordylieae”. Plant Systematics and Evolution. 270 (3–4): 139–157. doi:10.1007/s00606-007-0619-x. ↩

  15. EPPO (2026). “EPPO Datasheet: Heracleum mantegazzianum, Heracleum sosnowskyi and Heracleum persicum”. EPPO Bulletin. 56 (1): 108–119. doi:10.1111/epp.70049. ↩ ↩2 ↩3 ↩4

  16. Shadrin, D. M.; Dalke, I. V.; Zakhozhiy, I. G.; et al. (2024). “DNA barcode marker analysis of Heracleum sosnowskyi Manden. and Heracleum mantegazzianum Sommier & Levier (Apiaceae) from European Russia”. Russian Journal of Biological Invasions. 15 (3): 416–431. doi:10.1134/S2075111724700309. ↩

  17. Denness, A.; Armitage, J. D.; Culham, A. (2013). “A contribution towards the identification of the giant hogweed species (Heracleum, Apiaceae) naturalised in the British Isles with comments concerning their furanocoumarin content”. New Journal of Botany. 3 (3): 183–196. doi:10.1179/2042349713Y.0000000031. ↩ ↩2

  18. Kubešová, M.; Moravcová, L.; Suda, J.; Jarošík, V.; Pyšek, P. (2010). “Naturalized plants have smaller genomes than their non-invading relatives: a flow cytometric analysis of the Czech alien flora”. Preslia. 82: 81–96. ↩ ↩2

  19. Weimarck, G.; Stewart, F.; Grace, J. (1979). “Morphometric and chromatographic variation and male meiosis in the hybrid Heracleum mantegazzianum × H. sphondylium (Apiaceae) and its parents”. Hereditas. 91 (1): 117–127. doi:10.1111/j.1601-5223.1979.tb01651.x. ↩ ↩2

  20. Stewart, F.; Grace, J. (1984). “An experimental study of hybridization between Heracleum mantegazzianum Somm. & Levier and H. sphondylium L. subsp. sphondylium (Umbelliferae)”. Watsonia. 15: 73–83. ↩

Tämä artikkeli on käännös englanninkielisestä artikkelista, versio 1753.

Luokat

Näytä sivun Ukonputket lähdekoodi

Muokkaaminen on keskeytetty siemenkauden ajaksi. Voit tarkastella ja kopioida sivun lähdekoodia.

Muilla kielillä

Hogweed.org on yhteisomaisuutena 17 kielellä. Jokainen laitos on käännetty englanninkielisestä alkuperäisestä.

English Heracleum
Deutsch Bärenklau
Français Heracleum
Español Heracleum
Italiano Heracleum
Português Heracleum
Polski Heracleum
Nederlands Heracleum
Română Heracleum
Ελληνικά Heracleum
Čeština Heracleum
Svenska Heracleum
Magyar Medvetalp
Dansk Heracleum
Suomi Ukonputket
Norsk bokmål Heracleum
Русский Борщевик